Liikenneverkkoyhtiö & autovero – miten markkinahäiriö syntyi?

Olen nyt muutaman päivän ajan seurannut tapahtumia liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin julkaiseman liikenneverkon kehittämisehdotuksen ympärillä ja pakko on sanoa että vauhtia ja yllättäviä juonenkäänteitä on ollut enemmän kuin aikanaan Dallas tv-sarjassa! Lähinnä tarkastelen viime päivien tapahtumia autoalan näkökulmasta ja siitä millaisia vaikutuksia ehdotukseen sisältyvällä autoveron poistamisella olisi.

Tapahtumat alkoivat komeasti varaslähdöllä, kun Yle oli päivää ennen varsinaista suunnitelman julkistamistilaisuutta saanut tietoja itselleen. Yle julkaisi keskiviikkona uutisen: ”Yle sai Bernerin paperit: Autovero pois, myös ajoneuvo- ja polttoaineveroja lasketaan”. Perinteisesti Suomessa on riittänyt että kun julkisuudessa sanotaan sana autovero, alkaa autokaupoissa hiljainen jakso. Puhumattakaan että Yle otsikoisi autoveron poistuvan. Seuraavana päivänä julkistetun varsinaisen esityksen jälkeen keskustelu on vain kiihtynyt. On spekuloitu käytettyjen autojen arvon putoamisella, vaihtoautovarastojen arvon romahtamisella jne. Keskustelu kiihtyi jopa niin pitkälle että valtiovarainministeri Petteri Orpo antoi lauantaina lausunnon, jonka mukaan autoveroa ei poisteta ainakaan tämän vaalikauden aikana. Tämän lausunnon tavoitteena tietenkin oli rauhoittaa tilannetta ja lisätä ihmisten luottamusta tehdä autokauppaa. Vahinkoa vaan ehti jo tapahtua paljon ja ottaa aina oman aikansa että luottamus palautuu. Myös Berner otti virinneeseen autoverokeskusteluun kantaa ehdottamalla sunnuntain blogi-kirjoituksessaan 100 miljoonan euron hankintatukea uusille autoille tänä vuonna.

Nyt jos katson tätä subjektiivisesti kuluttajan näkökulmasta, niin sekavaa on! Ensin luen otsikot että autovero poistuu, sitten seuraan keskustelua siitä kuinka käytettyjen (omanikin siis) autojen arvo putoaa ja samaan aikaan käyttäjät joutuvat maksamaan uusia maksuja vuosittain, sitten ministeri sanoo että autovero ei poistu, sitten toinen ministeri ehdottaa että uusien autojen hankintaa voisi tukea 100 miljoonalla… Sanomattakin on selvää, että pää menee pyörälle ja konkreettinen markkinahäiriö on olemassa. Nyt kun ”on jo housuissa”, oleellista on että miten häiriöstä päästään eroon. Mutta kaiketi jostain pitäisi löytyä myös se viisaus ja suunnitelmallisuus ettei tällaisiin tilanteisiin jouduttaisi. Useassa yhteydessä on kyllä mainittu, että kyseessä on ehdotus ja mitään päätöksiä ei ole tehty. Tämä viesti vaan tahtoo hukkua sinne populistisempien otsikoiden alle.

Autoala on tässä höykytyksessä joutunut varsin kiusalliseen tilanteeseen. Ala kiistatta kannattaa autoveron poistamista, mutta hallitsemattomasti toteutettuna se olisi taloudellisesti tuhoisaa. Poistuessaan autovero luonnollisesti kiihdyttäisi kauppaa ja toisi alalle sen jo pitkään kaipaaman piristysruiskeen. Samalla autokanta uudistuisi, joka tarkoittaisi mm. turvallisuuden paranemista ja päästöjen vähenemistä. Uhkakuvana on lähinnä kaupan pysähtyminen päätöksiä odotellessa ja vaihtoautovarastojen arvon putoaminen uusien autojen hintojen laskun yhteydessä. Uusien autojen kauppaa olisi onneksi edelleen mahdollista hoitaa hallitusti esimerkiksi tukemalla hankintaa välittömästi muutaman kuukauden ajan ja sitten esimerkiksi syksystä eteenpäin uudet autot voitaisiin myydä takautuvasti ilman veroa vaikka laki tulisi voimaan vasta vuodenvaihteessa. Näin toimittiin mm. 2008 tapahtuneen autoveron muutoksen yhteydessä. Nyt tarvitaan vaan nopeita ja jämäköitä linjauksia asian selkiyttämiseksi.

Itse liikenneverkon yhtiöittämisessä ja käytöstä maksamisessa on mielestäni paljon hyvää. Ensiksikin pitää muistaa, että liikenne- ja viestintäministeriö on selkeästi todennut, että nykyisellä toimintatavalla valtiolla ei ole varaa edes ylläpitää nykyistä liikenneverkkoa sen kehittämisestä puhumattakaan. Eli jotain on pakko tehdä. Uskon että yhtiömuotoisena toiminta olisi selvästi nykyistä tehokkaampaa ja ainakin politikointi liikennehankkeilla vähenisi. Verkon ylläpito ja kehittäminen eivät myöskään yhtiömuotoisena olisi riippuvaisia valtion kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta.

Mikä oli tarinan opetus? No ainakin se, että kun tuodaan täysin uusia ideoita ja merkittäviä talousvaikutteisia asioita pöytään, pitää varmistaa että asian vaikutukset ja vasta-argumentit on tarkasti mietitty viestin vastaanottavien yksilöiden näkökulmasta. Lopulta jokainen viestin vastaanottaja miettii asiaa puhtaasti omasta näkökulmastaan. Jos asiaan liittyy jonkinlainen epäilys tai uhkakuva, jää itse asia taka-alalle ja fokus on ongelmissa. Niin me ihmiset toimimme.

Sami Pöllänen